Tekstit

Vain kolme kuvaa ja kerta kiellon päälle

Kuva
 L niin kuin lokakuu.  Laiskuus passaa hyvin kuun teemaksi. Tai onko se laiskuutta, alkukuu oli niin täynnä ohjelmaa, huoltakin, että selkä alkoi jo sanomaan, että nyt on aika vähän vetäistä henkeä. Meinasin ottaa kuvaksi leivän, jota leivoin, mutta tässä kohti se laiskuus iski. En ole jaksanut siirtää kuvia kamerasta. Tein sitten löytöjä vanhojen kuvien parissa. Nyt huomaan, että niitä kuvia onkin neljä, mitä ajattelin ottaa. Haluan laittaa ne kaikki. Anteeksi nyt Kristiina , jonka idea tämä on. Jospa ei niin suuri rikos ole :). Lähdetään vanhimmasta kuvasta ja sanasta luovuus. Nukke-/nallekoti vuodelta 2008 Harmittaa kovasti, että tämä luova luomus tuli purettua. Olin innostunut niin kovin tästä luovuuden ilmentymästä, että halusin suuremman, ostetun nukkekodin. Tämän rakennuksen tein ihan itse ja jälkeenpäin sanottuna se oli paljon parempi kuin ahdashuoneinen tehdastekoinen nukkekoti. Ja niin siinä kävi, että harrastus lopahti jonkun ajan kuluttua. Tuli uusi luovuuden ulottuvuus, 

Pihapiirissä haahuilua

Kuva
 Lähdin rennolla otteella käveleskelemään pihalle. Ajatuksena matalan kynnyksen kävely. En ottanut kameraa mukaan, vain puhelimen, koska kamera haittaa kävelyä. Toiseksi luulin pääseväni helpommalla kuvien siirrossa. Kuvia katsoessa toivoin, että olisinpa kuitenkin ottanut sen mukaan. Jouduin joka tapauksessa värkkäämään kuvien kanssa :)   No, mennään nyt näillä kuvilla mitä on. Ihan hyvä laskea rimaa, kun talvi on tulossa. Olen enemmän kesäihminen, talvella ulos lähteminen on niin työlästä. Kuinkas sen asenteen voisi muuttaa?   Riman laskemiseen liittyy myös suorittajan mieleni. Moni asia menee pilalle sillä, että alan suorittamaan. Nauttiminen unohtuu. Siksi lähdinkin vain haahuilemaan ilman päämäärää. Villa Emilian Sara haastoi kanssaan kävelylle ja tartuin haasteeseen innolla. Juuri sellaista kaipaan tulevaan talveen. Yritän käydä vaihtelevilla kävelypoluilla, sen minkä hanget antavat myötä sille vaihtelulle. Tai jos vaihtelua ei tule, kuvaan vaikka saman paikan kameralla tai puhe

Ystävä- kirja

Kuva
 Instagramin puolella tuttavani teki päivityksen entisajan ystäväni- kirja tyylillä. Hän kyseli vastauksia seuraajiltaan. Lupasin vastata omalla tavallani, kunhan ehdin. Tuli sitten värkättyä ihan kirjan sivut. Tein muutaman lisäkysymyksen tuttavani kysymysten lisäksi. Joihinkin vastaukset ovat niin yksinkertaisia kuin ystäväkirjoissa oli. Eivät vastaukset niin yksiselitteisiä ole. Saattaisin nimetä monta mielipaikkaa. Haluaisitko sinäkin vastata ystävä-kirjaani? Tein sitä varten tyhjät sivut. Voit tallentaa alla olevan kuvan ja kirjoittaa päälle tekstiä. Kommentoi alle, jos kiinnostuit lataamaan kuvan. Linkkaa blogisi alle, niin pääsen näkemään vastauksesi. Ystävä-kirjaani on vastannut tähän mennessä Sara Sini  

Kolmen kuvan syyskuu

Kuva
 S niin kuin syyskuu ja niistä kolme kuvaa. Haaste löytyy täältä (klikkaa) . S- alkuisia sanoja löytyi paljon. Tuli ihan ylitarjontaa, kun kirjoittelin sanoja ylös. Mielikuvitukseni lähti laukalle sanoista ja sanaleikeistä. Mietin sisäista lastani, kuinka se tarvitsee välillä silitttelyä, satuja, säveleitä ja seikkailuja.  Seikkailu Näin syyskuussa kesän seikkailut vähenevät. Ainakin matkailuautoseikkailut. Niistä kesän aikana olen ammentanut voimaa. Mutta sisäiset seikkailut jatkuvat. Ja seikkailujen suunnittelu. Seuraavaksi tuli mieleen sukupolvien ketju, johon tänä syyskuussa saimme uuden jäsenen. Meille syntyi uusi lapsenlapsi. Samalla mietin omaa äitiäni, jonka siirtymisestä ajasta ikuisuuteen tulee täysiä kymmeniä tämän kuun aikana. Sukupolvet Muistelen kiitollisena menneiden sukupolvien työtä. He ovat uurastaneet vaativissa olosuhteissa. Vaikka kai jokainen sukupolvi kohtaa omat haasteensa. Myös me ja tulevat sukupolvet. Olisipa mukava olla näiden naisten kanssa yhdessä ... ...

Muisteluita kirjan innoittamana

Kuva
Kuluneella viikolla ajoimme miehen kanssa autolla ruokapaikan ohi. Ikkunoista näkyi useita ihmisiä syömässä, olihan lounasaika. Muistin juuri lukeneeni kirjan, missä 70-luvulla pohdittiin sisävessan tarpeellisuutta. Kerroin muistin varassa asiasta. Miestäni nauratti ja hän pyysi ottamaan kuvan kirjan kohdasta, jotta voisi ilahduttaa ystävien päivää sillä.  Kotona etsin kirjan kohdan ja kuvasin. Kuvasta ei vaan tullut hyvää joten tein siitä ihan oman kuvan. Kirjan lainaus on Iida Ahon Kesän tango-kirjasta. Kirja aloittaa Pääskyniemi-sarjan.  Mielenkiinnolla odotan seuraavaa osaa.  Jossain kirja-arvosteluissa todettiin, että tapahtumat etenevät hitaasti. Voisin senkin todeta olevan nykyaikaa.  Nopeus. Tehokkuus. Kirjassa kohtaakin maalaiskylän vanhanajan ihmiset sekä nuoremaan sukupolven uudet tuulet ja ajatukset.  Elämän arvot. Nuo arvot tuntuvat tässäkin ajassa muuttuvan ja kuinkas muuten kuin nopeasti. Sitä vain toteaa: "On se mennyt mallilleen."  Kirjan kuva Tammen sivuilta

Kolme kuvaa

Kuva
 Osallistun minäkin kolmen kuvan haasteeseen. Kristiina K on tainnut sen aloittaa. Hänen postauksestaan löytyy muitakin osallistujia.  Nämä ovat mielestäni kivoja, antavat miettimisen aihetta blogiteksteihin ja kuviin. Aikaisemmin innokkaana bloggaajana osallistuin useisiin haasteisiin, ehkä niitä löytyy edelleen, saa vinkata kommentteihin. Elokuun kuviin valikoitui eväsretki, ehtoohetki ja elonkorjuu. Eväsretki Alkukuusta kävimme perheen kanssa paistamassa makkaraa läheisellä kodalla. Lapsenlapsilla oli kaakaot, leivät ja pullatkin. Me lähdimme niin yllättäen matkaan, että hyvä kun tajusimme ottaa makkarat ja juomat mukaan. Ehtoohetki Viikonlopun sain viettää lapsuuteni mökkimaisemissa Kuusamossa. Juuri nämä iltahetket, kun aurinko painuu järvenselän taakse luoden punertavan sävyn taivaankannelle ja järven peilityyneen pintaan, ovat jääneet mieleen yhtenä parhaimmista ja kauneimmista asiosta mökillä.  Minusta tuntuu, että mieleni myös tyyntyi tyytymään tulevaan vuodenaikaan. Että elä

Tuuli soittelee jo syksyisiä sävelmiä

Kuva
  Istun keinussa ja tapailen sanoja. Tuuli soittelee jo syksyisiä sävelmiä vaikka vielä on lämmin kesäinen päivä. Varjot ovat tummat, valo erilainen kuin keskikesällä. Ei aina ole näin aikaa istua ja katsella. Odottaa sanojen nousevan. Niin usein on kiire. Kiire ja häly. Suurin häly pääni sisällä. On vuoroni olla sukupolvien ketjussa se, keneen voi turvautua, kun voimat heikkenevät  tai käsiparit loppuvat. Sellaista on elämä juuri nyt.  Täyteläistä kuin elokuinen kesäpäivä.