Tuuli soittelee jo syksyisiä sävelmiä
Istun keinussa ja tapailen sanoja. Tuuli soittelee jo syksyisiä sävelmiä vaikka vielä on lämmin kesäinen päivä. Varjot ovat tummat, valo erilainen kuin keskikesällä. Ei aina ole näin aikaa istua ja katsella. Odottaa sanojen nousevan. Niin usein on kiire. Kiire ja häly. Suurin häly pääni sisällä. On vuoroni olla sukupolvien ketjussa se, keneen voi turvautua, kun voimat heikkenevät tai käsiparit loppuvat. Sellaista on elämä juuri nyt. Täyteläistä kuin elokuinen kesäpäivä.