Muisteluita kirjan innoittamana

Kuluneella viikolla ajoimme miehen kanssa autolla ruokapaikan ohi. Ikkunoista näkyi useita ihmisiä syömässä, olihan lounasaika.

Muistin juuri lukeneeni kirjan, missä 70-luvulla pohdittiin sisävessan tarpeellisuutta. Kerroin muistin varassa asiasta. Miestäni nauratti ja hän pyysi ottamaan kuvan kirjan kohdasta, jotta voisi ilahduttaa ystävien päivää sillä. 

Kotona etsin kirjan kohdan ja kuvasin. Kuvasta ei vaan tullut hyvää joten tein siitä ihan oman kuvan.

Kirjan lainaus on Iida Ahon Kesän tango-kirjasta. Kirja aloittaa Pääskyniemi-sarjan.  Mielenkiinnolla odotan seuraavaa osaa. 

Jossain kirja-arvosteluissa todettiin, että tapahtumat etenevät hitaasti. Voisin senkin todeta olevan nykyaikaa. 

Nopeus. Tehokkuus.

Kirjassa kohtaakin maalaiskylän vanhanajan ihmiset sekä nuoremaan sukupolven uudet tuulet ja ajatukset. 

Elämän arvot.

Nuo arvot tuntuvat tässäkin ajassa muuttuvan ja kuinkas muuten kuin nopeasti. Sitä vain toteaa: "On se mennyt mallilleen." 

Kirjan kuva Tammen sivuilta.

70-luku innoitti etsimään kuvia lapsuuden perheeni mökiltä, jossa sain käydä pari viikkoa sitten.  Sinne on kertynyt tavaroita ja astioita, joissa huokuu mökin rakennusaika. Harvoin siellä käyn, joten paikka nostaa paljon tunteita ja muistoja, kun uusia ei niin paljon ole päässyt muodostumaan.

Astioiden joukossa hieman uudempaa sarjaa. Alahyllyn sinipalloinen kuppi tuo mieleen kaakaohetken. Haaparannasta haettiin isossa säilyketölkissä olevaa Oboyta. Ei siellä mökillä tainnut sitä olla, se oli jotain tummempaa jauhetta. Äiti saattoi keittää myös suklaakiisseliä maidosta, perunajauhosta ja kaakaojauheesta. Olisikohan maito päässyt lämpeämään, kun ei jääkaappia ollut. Hella oli 50-luvun kaasulla toimiva. 

Leipälaatikon vierestä löytyi usein voileipäkeksipaketti ja korppuja. Joskus rinkiläpussi. Hyvin säilyvää mökkievästä. Mökillemme ei tullut lapsuudessani tietä. Kauppassa isä kävi moottoriveneellä järven toisessa päädyssä. Maitoajauheesta tehtyä maitoa oli kannussa. 

Vesi oli järvessä niin kirkasta ennen metsien ojituksia, että joimme sitä suoraan. En muista, että ikinä olisi kukaan sairastunut siitä. Ja eikös lapsuuden kesissä paistanutkin aina aurinko? 

Hyttysiä oli. Niitä varten poltettiin sisälläkin hyttysen karkottimia. Huh huh. En kyllä enää pystyisi siinä käryssä olemaan. Poltettiinhan siihen aikaan tupakkaakin niin että huone oli täynnä savua. Ei siinä ollut mitään ihmeellistä.

Voisihan tähän lopunpäivää kirjoitella ajatusten virtaa, mitä mielikuvia tuleekaan mieleen. Aina vain uusia ja uusia. Jätän kuitenkin tähän ja lähden tekemään uusia muistoja. 

Uunissa paistuu Mummo Ankan omenapiirakka. Toivottavasti on onnistunut. 

Mukavaa elokuun viimeistä viikonloppua!