Kevään ensimmäinen matka
Kävimme tytön kanssa testaamassa henkilöautolla matkaamista. Hienosti puhutaan MicroCampereista. Meille se on pikkuautomatkailua.
Vaikka pidänkin matkailuautostamme, se tuntuu välillä niin suurelta. Sillä ei pääse pienempiin luontokohteisiin, eikä kaupunkimatkailussakaan ole miellyttävin ajoneuvo. Jo parkkipaikan etsiminen voi olla hankalaa. Usein on otettu pyörät mukaan, mikä lisää taas kokonaispituutta.
Mennessä puhkesi rengas. En tiedä edes, missä se tapahtui. Viitasaaren ABC:n parkkipaikalla nousimme ylös autosta ja näin takarenkaan olevan tyhjän. Mutta mikä onni, että olimme huoltoasemalla Viitasaarella. Saimme ilmaa renkaaseen. Lähistöllä olevalle rengasliikkeelle soitettaessa kävi ilmi, että juuri siinä hetkessä heillä oli aikaa ottaa automme vastaan ja matka pääsi jatkumaan.
![]() |
Auto pääsi pian hoitoon. |
Tapahtuma jätti pienen varjon jo heti alku matkaan.
Olisiko minun pitänyt jotenkin ajossa huomata, että rengas on puhki?
En huomannut.
Ja jos rengas tyhjänä voi huomaamatta ajaa, eikä tyhmä sitä huomaa, niin onkohan joku rengas taas puhki, ja minä vaan ajelen.
Toisaalta mietimme, voisiko olla, että rengas ei tyhjennyt vauhdissa kokonaan. Kun täytimme renkaan ilmalla, paikoillaan ollessa se suhisemalla päästi ilmat pois. Ajaessamme kohti rengashuoltoa, pysähdyimme välillä olevalle huoltoasemalla tarkastamaan tilanteen. Ilma oli pysynyt ihan kohtalaisesti renkaassa.
Matka kuitenkin jatkui mukavasti. Olimme kokemusta rikkaampia.
![]() |
Ruokatauko Äänekoskella |
Nelostien varrella ei ole ole kunnollisia levähdyspaikkoja.
Leivonmäen kohdalla puikkasimme tieltä pois. Se oli oiva koukkaus, sillä löysimme sankariahautausmaalta pienen penkin, missä saatoimme juoda päiväkahvit.
Matkasimme monenlaisten maisemien halki.
Näkemisen listalla oli kohteita, jotka oli helpommin saavutettavissa pikkuautolla.
Ensimmäinen oli Kiikunlähde, jonka veden sanotaan olevan turkoosia.
Ei se mitään turkoosia ollut. Ei se minusta poikennut tavallisesta lammikosta mitenkään, ainakaan sen päivän valossa. Kaiken lisäksi sinne johtavan tien varteen oli laitettu ‘moottoriajoneuvolla ajo kielletty’ -kyltti. Joka suurella todennäköisyydellä on asukkaiden laittama, sillä kyltillä ei ollut lisäkilpeä ‘tonteille ajo sallittu’.
Olimme matkanneet pitkästi nähdäksemme lammen, joten turhautuneena ajoin tien läpi. Toiseksi, kohde on karttakirjaan merkitty, eli kaiken järjen mukaan virallinen luontokohde.
En kuitenkaan poikennut ‘ajoneuvolla ajo-kielletty’ tielle, mikä olisi johtanut rannalle. Sen verran kunnioitin asukkaiden toivetta. Jatkoimme matkaa pysähtymättä, eikä kuvia siitä siis ole. Kerron tämän siksi, että kukaan muu ei turhaan sinne vaivaudu.
Sievää mäkistä seutua se muuten oli. Kivoja pikkukyliä ja hyvä mutkitteleva asfalttitie. Sen puolesta ei harmita koukkaus sinne.
Yöpaikaksi olin valinnut Hiidensaaren parkkipaikan.
Sinnekään en olisi matkailuautolla halunnut ajaa, kun en tiennyt, mitä siellä on vastassa. Tiedän, että on monia, jotka ajavat isoilla autoilla mihin vaan, minä en ole sellainen.
Paikka oli ihanteellinen yöpymiseen. Ainakaan näin lomakauden ulkopuolella arki-iltana siellä ei ollut muita. Vain käki kukkui pimeänhetkeä lukuunottamatta läpi yön. Käki ei haitannut, se loi turvallisen tunnelman yöhön.
Yön pimeänä hetkenä päätimme, että ajamme seuraavana päivänä kotiin. Pikkuautossa nukkuminen kahdestaan tuli testattua (tai ollaan kerran nukuttu, mutta ei muistettu, miten se onnistui).
Kylmä ei ollut, oli suorastaan kuuma, mutta sänky oli kapea ja minulle liian lyhyt. Kosteutta kertyi jonkun verran (mitä se olisi, jos sataisi vettä?) Kokemus ei ollut paha, mutta me mietimme yöllä omaa sänkyä ja suunnittelimme ajavamme seuraavan päivän aikana kotiin.
![]() |
Kiinnitimme ikkunoihin näkösuojaa ja lämpöeristettä |
Aamulla kiipesimme Hiidenvuorelle.
![]() |
Näkymää Hiidensalmelle |
![]() |
Matkaajat |
![]() |
Aamukahvin keittoa kiipeilyn jälkeen |
![]() |
Aamiaispöytä |
Aamupalan jälkeen lähdimme kohti Porvoota.
Siellä kiertelimme kujilla ja kaduilla. Kävimme myös Fredrika Runebergin puutarhassa, missä ei vielä montaa lajia kukkinut.
![]() |
Runebergin talo |
Kun ei ollut kameraa mukana, ei tullut otettua kuin muutama kuva puhelimeen muistoksi. Kameran kanssa aikaa olisi saanut kulumaan enemmän. Puhumattakaan siitä, että olisi ehtinyt ottaa Koiramäen lapset kaupungissa- kirjan mukaan ja etsiä piirrosten mukaisia rakennuksia ja kuvakulmia sieltä.
![]() |
Vanha raatihuone |
![]() |
Kujia olisi voinut kulkea koko päivän |
![]() |
Tyypillinen Porvoo-kuva |
![]() |
Tässä toinen |
Meidän sisäilmaherkkyydestä johtuen emme ruukaa kierrellä vanhoja kohteita kuin ulkopuolelta. Toisinaan jopa ulkopuoli antaa jo nenään viitteitä siitä, missä on hyvä käydä ja missä ei. Täällä ei onneksi haissut kuin yhdessä kulmassa. Sekin talo oli tyhjillään oleva, luultavasti remonttia odottava.
Osin herkkyydestä johtuvaa on myös automatkailun suosio. Osin se on totuttua perittyä lapsuuskodistani. On mukava olla riippumaton aikatauluista.
Harmittelen sitä, että moni paikka on laittanut kieltoja automatkailijoille. Kieltoja tulee yhä enemmän. Hiidenvuori oli vielä kielloton. Kiitos siitä!
Ymmärrän, ettei yksityisille pihoille ja rannoille mennä nukkumaan, sekä pitäisi pysyä alueilla, jotka on tarkoitettu autojen ajettavaksi. Eikä yhtään roskaa pudoteta luontoon. Se pitäisi olla itsestäänselvyys jokaiselle. Ehkä se ei sitten ole. ( En sano tätä kiillottaakseni kruunuani. En voi kerskua, ajoinhan itsekin tien, jota ei luontokohteen asukkaiden mukaan olisi saanut ajaa.) Toivon kuitenkin, ettei kieltoja laitettaisi vain siksi, että halutaan automatkailijat maksullisiin parkkeihin. Se vie osittain hohdon tästä matkustustavasta, mikä on ollut meille suomalaisille tärkeää. Lapsuudessani lähes jokaisella parkkipaikalla oli pöydät ja tuolit, missä saattoi nauttia eväitä. Nyt oletetaan, että kaikki käyvät huoltoasemilla ja ravintoloissa syömässä.
Kotimatkalla nautimme illan valosta ja puhuimme kuinka hienoa on pohjoisen valoisat yöt. Eikä meidän kodin korkeuksilla puhuta edes Lapin valosta. Vaikka tykkään etelän rehevyydestä, tarvitsen valoisat yöt, jotka jo meidän korkeuksilla voi sanoa olevan valoisat tähän aikaan vuodesta. Suomessa kestää talven pimeyden ja kylmyyden siksi, että kesä on valoisa ja lämmin (toivottavasti on lämmin ja aurinkoinen).
Vaan olihan se tiivis testireissu. Loppupäätelmä oli, etten ehkä lähtisi tuolla tavoin pidemmälle reissulle. Syynä ei ole edes lyhyt sänky, vaan se, että tavaroita ei voi pakata järkevästi. Jatkuva säätö kassien ja laatikoiden kanssa on aikaa ja energiaa vievää. Ja mitä se on sadeilmalla?
Jään edelleen pohtimaan pikkupakua. Se voisi olla näihin reissuihin paras vaihtoehto.
Kommentit