Tuuli soittelee jo syksyisiä sävelmiä


 


Istun keinussa

ja tapailen sanoja.

Tuuli soittelee jo syksyisiä sävelmiä

vaikka vielä on lämmin kesäinen päivä.

Varjot ovat tummat,

valo erilainen kuin keskikesällä.


Ei aina ole näin aikaa istua ja katsella.

Odottaa sanojen nousevan.

Niin usein on kiire.


Kiire ja häly.

Suurin häly pääni sisällä.


On vuoroni olla sukupolvien ketjussa se,

keneen voi turvautua, kun voimat heikkenevät 

tai käsiparit loppuvat.

Sellaista on elämä juuri nyt. 

Täyteläistä kuin elokuinen kesäpäivä.


Kommentit

aimarii sanoi…
Kuva sopii hyvin keinussa istujan ajatuksen juoksuun.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kolme kuvaa

Ystävä- kirja

Kolmen kuvan syyskuu