Tuuli soittelee jo syksyisiä sävelmiä
Istun keinussa
ja tapailen sanoja.
Tuuli soittelee jo syksyisiä sävelmiä
vaikka vielä on lämmin kesäinen päivä.
Varjot ovat tummat,
valo erilainen kuin keskikesällä.
Ei aina ole näin aikaa istua ja katsella.
Odottaa sanojen nousevan.
Niin usein on kiire.
Kiire ja häly.
Suurin häly pääni sisällä.
On vuoroni olla sukupolvien ketjussa se,
keneen voi turvautua, kun voimat heikkenevät
tai käsiparit loppuvat.
Sellaista on elämä juuri nyt.
Täyteläistä kuin elokuinen kesäpäivä.
Kommentit