Elämän taiteilua

Kuluneella viikolla ajoimme miehen kanssa autolla ruokapaikan ohi. Ikkunoista näkyi useita ihmisiä syömässä, olihan lounasaika. Muistin juuri lukeneeni kirjan, missä 70-luvulla pohdittiin sisävessan tarpeellisuutta. Kerroin muistin varassa asiasta. Miestäni nauratti ja hän pyysi ottamaan kuvan kirjan kohdasta, jotta voisi ilahduttaa ystävien päivää sillä.  Kotona etsin kirjan kohdan ja kuvasin. Kuvasta ei vaan tullut hyvää joten tein siitä ihan oman kuvan. Kirjan lainaus on Iida Ahon Kesän tango-kirjasta. Kirja aloittaa Pääskyniemi-sarjan.  Mielenkiinnolla odotan seuraavaa osaa.  Jossain kirja-arvosteluissa todettiin, että tapahtumat etenevät hitaasti. Voisin senkin todeta olevan nykyaikaa.  Nopeus. Tehokkuus. Kirjassa kohtaakin maalaiskylän vanhanajan ihmiset sekä nuoremaan sukupolven uudet tuulet ja ajatukset.  Elämän arvot. Nuo arvot tuntuvat tässäkin ajassa muuttuvan ja kuinkas muuten kuin nopeasti. Sitä vain toteaa: "On se mennyt mallilleen."  Kirjan kuva Tammen sivuilta

 Osallistun minäkin kolmen kuvan haasteeseen. Kristiina K on tainnut sen aloittaa. Hänen postauksestaan löytyy muitakin osallistujia.  Nämä ovat mielestäni kivoja, antavat miettimisen aihetta blogiteksteihin ja kuviin. Aikaisemmin innokkaana bloggaajana osallistuin useisiin haasteisiin, ehkä niitä löytyy edelleen, saa vinkata kommentteihin. Elokuun kuviin valikoitui eväsretki, ehtoohetki ja elonkorjuu. Eväsretki Alkukuusta kävimme perheen kanssa paistamassa makkaraa läheisellä kodalla. Lapsenlapsilla oli kaakaot, leivät ja pullatkin. Me lähdimme niin yllättäen matkaan, että hyvä kun tajusimme ottaa makkarat ja juomat mukaan. Ehtoohetki Viikonlopun sain viettää lapsuuteni mökkimaisemissa Kuusamossa. Juuri nämä iltahetket, kun aurinko painuu järvenselän taakse luoden punertavan sävyn taivaankannelle ja järven peilityyneen pintaan, ovat jääneet mieleen yhtenä parhaimmista ja kauneimmista asiosta mökillä.  Minusta tuntuu, että mieleni myös tyyntyi tyytymään tulevaan vuodenaikaan. Että elä

  Istun keinussa ja tapailen sanoja. Tuuli soittelee jo syksyisiä sävelmiä vaikka vielä on lämmin kesäinen päivä. Varjot ovat tummat, valo erilainen kuin keskikesällä. Ei aina ole näin aikaa istua ja katsella. Odottaa sanojen nousevan. Niin usein on kiire. Kiire ja häly. Suurin häly pääni sisällä. On vuoroni olla sukupolvien ketjussa se, keneen voi turvautua, kun voimat heikkenevät  tai käsiparit loppuvat. Sellaista on elämä juuri nyt.  Täyteläistä kuin elokuinen kesäpäivä.